Termoplastiset elastomeerit -lyhennetty TPE tai TPR (lyhenne sanoista *Thermoplastic Rubber*)-ovat elastomeerien luokkaa, jotka osoittavat kumia-kuin elastisuutta huoneenlämmössä, samalla kun ne voivat olla plastisesti muovautuvia korkeissa lämpötiloissa. Rakenteellisesti termoplastisille elastomeereille on tunnusomaista erilliset hartsisegmentit ja kumisegmentit, jotka on yhdistetty kemiallisilla sidoksilla; hartsisegmentit muodostavat fysikaalisia ristisitoutumispisteitä molekyylien välisten voimien kautta, kun taas kumiosat toimivat erittäin joustavina ketjuina, jotka antavat materiaalille elastisuutta. Muovisegmenttien fyysinen ristisitoutuminen muuttuu palautuvasti lämpötilanvaihteluiden seurauksena, mikä antaa termoplastisille elastomeereille muoveille tyypilliset käsittelyominaisuudet. Näin ollen termoplastiset elastomeerit yhdistävät vulkanoidun kumin fysikaaliset ja mekaaniset ominaisuudet termoplastisten muovien prosessointiominaisuuksiin; ne edustavat uutta polymeerimateriaalien luokkaa, jotka sijaitsevat kumien ja hartsien välissä, ja niitä kutsutaan usein "kolmannen -sukupolven kumiksi".
Siitä lähtien, kun Bayer syntetisoi ensimmäisen kerran termoplastista polyuretaania (TPU) vuonna 1958, TPE-ala on kehittynyt nopeasti. Tämä kasvu kiihtyi erityisesti styreeni-pohjaisten termoplastisten elastomeerien käyttöönoton jälkeen vuonna 1963, mikä oli virstanpylväs, joka johti TPE-synteesin teoreettisten puitteiden asteittaiseen jalostukseen ja niiden käyttöalueiden merkittävään laajentamiseen.