Termoplastisten polyuretaaniraaka-aineiden koostumus: kolme ydinkomponenttia
Termoplastisen polyuretaanin (TPU) raaka-aineet muistuttavat "kolmen{0}}henkilön tanssia" kemian maailmassa, jonka suorittavat yhdessä di-isosyanaatit, polyolit ja pienimolekyyliset ketjunjatkajat. Näistä di-isosyanaatit toimivat kovien segmenttien "rakenteellisena runkona" -yleisiä esimerkkejä ovat MDI (difenyylimetaanidi-isosyanaatti) ja TDI (tolueenidi-isosyanaatti). Polyolit toimivat pehmeiden segmenttien "hellävaraisena ytimenä", joka koostuu kahdesta päätyypistä: polyesteripolyoleista ja polyeetteripolyoleista. Lopuksi pienet-molekyyliketjunjatkajat (kuten 1,4-butaanidioli) toimivat "sideaineena" yhdistäen tiukasti kovat ja pehmeät segmentit luoden ainutlaatuisen mikrofaasierotetun rakenteen.
Raaka-aineiden suhteiden "kultainen suhde": suorituskyvyn maaginen kaava
TPU:n suorituskykyä voidaan verrata matemaattiseen yhtälöön, jossa raaka-aineiden suhde toimii kriittisenä muuttujana. Kun kovien segmenttien osuus on suuri, materiaalista tulee kovempaa ja kulutusta kestävämpää-, mikä tekee siitä sopivan sovelluksiin, kuten kengänpohjiin tai vaihteisiin. Päinvastoin, kun pehmeiden segmenttien osuus on suuri, materiaalista tulee pehmeämpi ja joustavampi-ominaisuuksia, joita käytetään usein tuotteissa, kuten matkapuhelinkoteloissa tai urheilusuojavarusteissa. Esimerkiksi polyesteri-pohjaisella TPU:lla on ylivoimainen kulutuskestävyys verrattuna polyeetteri-pohjaiseen vastineeseensa, vaikka sen hydrolyysinkestävyys on hieman pienempi. Samoin MDI{8}}pohjaista TPU:ta pidetään ympäristöystävällisempänä kuin TDI-pohjaista TPU:ta, mutta se vaatii korkeampia käsittelylämpötiloja. Säätämällä tarkasti näiden raaka-aineiden tyyppejä ja suhteita, TPU voi "muuntua" monenlaisiksi muotoiksi-kumista-muoviin-kuin-täten täyttää eri sovellusskenaarioiden erilaiset vaatimukset.
Raaka-aineiden "piilotetut kyvyt": käsittelyyn ja suorituskykyyn vaikuttavat yksityiskohdat
Raaka-aineiden valinta ei määrittele vain TPU:n perusominaisuuksia, vaan sisältää myös lukuisia "piilotettuja kykyjä". Esimerkiksi korkeampi molekyylipaino polyesteripolyoleissa johtaa ylivoimaiseen vetolujuuteen tuloksena olevalle TPU:lle, vaikka se vaatii korkeampia käsittelylämpötiloja. Lisäksi pienimolekyylisten ketjunjatkajien määrätty annostus vaikuttaa materiaalin kiteisyyteen, mikä puolestaan muuttaa sen läpinäkyvyyttä ja kovuutta. Lisäksi raaka-aineissa olevat epäpuhtaudet,-kuten kosteus-voivat laukaista sivureaktioita, jotka voivat johtaa materiaalin kellastumiseen tai suorituskyvyn heikkenemiseen. Näin ollen raaka-aineiden puhtaus ja niiden säilytysolosuhteet (esim. ilmatiivis sulkeminen ja kuivuus) ovat yhtä kriittisiä; pienikin laiminlyönti näillä alueilla voi aiheuttaa TPU:n jyrkän "persoonallisuuden muutoksen".
